KAMERA   

  Tällä hetkellä on käytössä sekä perinteisiä, filmi, että digikameroita. Itse kameratekniikassa ei ole muuta eroa kuin se että digikamerassa ei käytetä filmiä, vaan kuva muodostetaan valoherkän kennon avulla. Lisäksi digikameroissa on erilaisia toimintoja liittyen kuvantallentamiseen ja jälkikäsittelyyn.  

KAMERATYYPIT   

KOMPAKTIKAMERAT eli pokkarikamerat: Kameran kaikki toiminnot ovat sähköisiä ja niissä on kiinteä objektiivi jota ei voi vaihtaa. Ennen kamerat olivat lähes täysautomaattisia jolloin kuvaaja ei pystynyt säätämään kameraa, mutta nykyään säätö mahdollisuudet ovat varsin laajat, mikä parantaa kuvien laatua. - Automaattisia helppokäyttöisiä perhekameroita - Saatavana myös erilaisilla zoom objektiiveilla - Parhaimmat vastaavat laadultaan järjestelmäkameroita   

JÄRJESTELMÄKAMERAT - Monipuolisia kamera järjestelmiä - vaihdettavat objektiivit - erilliset salamat - lähikuvausvälineet - yms. 

Kamerat ovat: 

  1. Täysautomaattisia, 

- kaikki toiminnot tarkennusta ja filminsiirtoa myöten tapahtuvat automaattisesti.                         kameroissa on erilaisia automaattisia valotusvaihtoehtoja, lisäksi                                        niissä on myös manuaalinen ns. käsisäätö mahdollisuus 

  Valotustoiminnat: 

  P - program = sekä valotusaika että himmentimen aukko valitaan automaattisesti 

  Av =               aukkoarvo valitaan käsisäätöisesti ja kameran                                   automatiikka valitsee valotusajan 

  Tv =               Aika valitaan käsisäätöisesti, aukkoarvo valitaan automaattisesti    M                  Molemmat valitaan käsin valotusmittarin ohjeen mukaan (Olympuksessa esivalinta merkinnät ovat A ja S) 

  2. Vanhemmissa filmikameroissa on joko:                       - Pelkkä valotusautomatiikka, eri vaihtoehdot                       - tarkennus ja filminsiirto mekaanisia                       -Puoliautomaattinen  valotus,                       - aukko tai aika valitaan automaattisesti                       - Käsisäätöinen                       - kaikki säädöt asetetaan käsin valotusmittarin antaman   ohjeen mukaan   

  3. Ammattikäyttöön tarkoitetut kamerat - ovat kooltaan suurempia ja kömpelömpiä käyttää.     

  - Kameran malli ei ole niinkään ratkaiseva valokuvauksessa. kallis ja hieno kamera on tarpeeton, jos et   osaa sitä käyttää. - Helppokäyttöinen kamera pelastaa nopeudellaan sen mitä ominaisuuksissa häviää. - Opettele tuntemaan kamerasi mahdollisuudet. kamera ei itsekseen ota yhtään kuvaa! 

  4. Kameran voi tehdä myös itse vaikka pahvilaatikosta => neulanreikäkamera 

  KUVAAMINEN   Valotus ja valon mittaaminen Kameran sisällä on valotusmittari, joka antaa sinulle tiedon kohteesta heijastuvan valon määrästä. Valotusmittari ilmoittaa tiedon esim. viisarilla, valoilla tai suljinaika/aukko yhdistelmällä. Mekaanisissa kameroissa joudut itse asettelemaan oikean suljinajan ja aukon valotusmittarin mukaan. Automaatti-kameroissa niiden mikroprosessori muuttaa mittaustuloksen valmiiksi aukko/aika yhdistelmäksi. Kuvaajan on kuitenkin huomioitava tilanteesta riippuen valotusajan pituus joka näkyy etsimessä.

   Tarkentaminen 

Jotta saataisiin terävä valokuva, on tarkennus suoritettava huolellisesti. Käsisäätöisissä kameroissa on etäisyysmittari, automaattikameroissa myös tarkennus toimii sähköisesti.   

 Laukaisu 

Painettaessa laukaisinta aukeaa kameran suljin ja kuva piirtyy kennolle tai filmille. Automaatti kamerat siirtävät filmiä välittömästi laukaisun jälkeen ja virittävät sulkimen uudelleen. Digikameroissa tieto kennolta tallentuu muistikortille ja kamera on miltei heti valmis käytettäväksi uudelleen.   

 Paristojen tarkistaminen 

Tuoreet paristot takaavat kameran ja valotusmittarin toiminnot. Vanhat paristot saattavat toimia sisällä lämpimässä mutta ulkona kuvattaessa niiden jännite laskee hetkessä. Mekaaniset kamerat toimivat, vaikka paristoissa ei olisikaan virtaa. Vain valotusmittari ei toimi ja kuvaajan on arvioitava valon määrä ja valotus. Uusia paristoja ostettaessa tarkista päivämäärä. Digikameroissa on yleensä käytössä ladattava akku. Akun varaustilan voit tarkastaa kameran näytöstä. Muista ladata tyhjä akku! 

  - Kuvattaessa kameran perustoiminnot täytyy olla aina hallinnassa. 

  - Harjoittele kameran käyttöä riittävästi, jotta voit keskittää henkiset voimavarasi kuvan sisältöön 

VALOTUKSEN MÄÄRITTELEMINEN   

Kameran monipuolisuus lisää niin teknisiä kuin ilmaisullisia mahdollisuuksia. Periaatteessa ei ole olemassa sellaisia olosuhteita, missä valokuvia ei voitaisi ottaa - " valo riittää aina". Käytännössä rajoituksia tulee sellaisissa tapauksissa, kun halutaan kuvata vallitsevassa valossa liikkuvia kohteita, tai kuvaat käsivaralta.   Oikea valotus määritellään VALOTUSAJALLA JA HIMMENTIMEN AUKOLLA. Filmi tai kenno vaatii herkkyydestä riippuen tietyn määrän valoa valottuakseen oikein. Silti valokuvaaja voi valita erilaisia AIKA / AUKKO YHDISTELMIÄ, jotka kaikki päästävät saman määrän valoa kennolle tai filmille. Valinnat vaikuttavat merkittävästi lopputulokseen.   

VALOTUSMITTARI   

Monipuolisesta kamerasta löytyy valotusmittari, joka mittaa kohteesta heijastunutta valoa. Mittari huomioi hyvinkin pienet valomäärän muutokset. Kuvaajan on aina mitattava nämä valon vaihtelut, vaikka käytössä olisikin automaattikamera.   

AUTOMAATTINEN VALONMITTAUS   Valonmittaus voi olla joka täysin - tai puoliautomaattinen Täysautomaatti valitsee automaattisesti sekä suljinajan että himmentimen aukon. Useimmissa tapauksissa tällainen tekniikka tuottaa oikein valotettuja ruutuja. Kuvaajan on kuitenkin tiedettävä miten valitut arvot vaikuttavat lopputulokseen, kuvan terävyyteen ja terävyysalueeseen.   Puoliautomaattinen valonmittaus valitsee automaattisesti joko aukon tai suljinajan. Kuvaaja valitsee aukon ja kameran valotusautomatiikka valitsee tilanteeseen sopivan suljinajan. Kuvaaja voi näin valita haluamansa aukkoarvon. (tai päinvastoin)   Automaattikameran valotusmittari näyttää valitsemansa valotusajan ja aukkoarvon esim  125 , 8  Kuvaaja voi säätää valotusvaihtoehtoja haluamaansa suuntaan.   

KÄSISÄÄTÖINEN VALONMITTAUS   Kehittyneissä kameroissa valotusautomatiikan lisäksi on myös käsikäyttö mahdollisuus. Tämä monipuolistaa huomattavasti kameran käyttöominaisuuksia etenkin hankalissa valaistus/valotus olosuhteissa Kuvaaja valitsee valotusajan ja aukkoarvon mittarin antaman ohjeen mukaan Käsikäyttöisissä kameroissa valotusmittari on joko viisari - tai valonäytöllä. 

VALLITSEVA VALO Valoon määrä vaihtelee suuresti aurin­koisesta päivästä katulampun valaise­maan iltahämärään, hyvin valaistuista sisätiloista savuisiin kuppiloihin. Näiden äärimmäisyyksien ja sekä niiden välisten vaihtoehtojen kuvaamiseen tarvitaan joustava kuvausvälineistö. Mittari reagoi valomäärän, suljinajan ja aukon vaihteluun ja tietyssä asennossa yhdistelmä on sellainen että filmi tai kenno valottuu oikein.

VALOTUKSEEN VAIKUTTAA NELJÄ TEKIJÄÄ:       

1.             VALO JA VALAISTUS, -       

2.             FILMIN/KENNON HERKKYYS        

3.             VALOTUSAIKA       

4.             HIMMENTIMEN AUKON  SUURUUS                 

  VALOTUSAIKA - SULJIN   

  Valotusaika on aika, jonka suljin on auki. Mitä kauemmin suljin on auki, sitä enem­män valoa pääsee filmille tai kennolle. Valotusajat ovat yleensä hyvin lyhyitä. 1/30 - 1/1000 s.   

 Valotusajat: 4000 , 2000, 1000, 500, 250, 125, 60, 30, 15, 8, 4, 2, 1, 2, 4, 8  B   

  Uusissa kameroissa näkyvät valotusajat puolen aukon välein!   Jokainen aika on suunnilleen puolikas tai kaksinkertainen viereiseen aikaan verrattuna. Suljin päästää filmille tai kennolle ajalla 1/125 s puolet siitä valomäärästä, jonka se päästää ajalla 1/60 s mutta kaksi kertaa niin paljon kuin ajalla 1/250 s.   

SULJINAJAT VAIKUTTAVAT KUVAN SISÄLTÖÖN :    

PITKÄT SULJINAJAT:  1/30 s - 1 h Pitkiä suljinaikoja käytetään heikossa valossa kuvattaessa jalustalta. Pitkillä suljinajoilla ei voi kuvata liikkuvia kohteita eikä käsivaralta koska kuvasta tulee epäterävä. Liikettä voidaan korostaa pitkällä suljin ajalla. = Hallittu epäterävyys   

LYHYET SULJINAJAT   1/60 - 1/4000 Lyhyillä suljinajoilla kuvataan useimmiten liikkuvia kohteita käsivaralta. Nopeat ajat pysäyttävät nopeankin liikkeen eikä kuvassa näy epäterävyyttä.   

  AUKKO - HIMMENNIN   

Aukko säätää filmille tai kennolle pääsevän valon määrää.   Aukkoarvoa merkitään f-kirjaimella. Mitä isompi luku sen pienempi aukko, eli sitä vähemmän valoa pääsee objektiivin läpi. Himmennin arvo on suhdeluku, joka on merkitty objektiiviin seuraavalla tavalla:1 , 1,4  ,  2  ,  2,8  ,  4  ,  5,6  ,   8  ,  11  ,  16  ,  22  ,  32  ,  45.......... Huom! Uusissa kameroissa näkyvät aukkoarvot puolen aukon tai jopa 1/3 osa aukon välein välein!     Lähtökohta kuvaamiseen: Käsivaralta kuvattaessa valotusajan pitää olla vähintään 1/60 s tai nopeampi !       

TERÄVYYSALUE   Pieni aukko päästää vähän valoa lävitseen, mutta sillä on se etu että kuvan terävyysalue kasvaa mitä pienempi aukko on valittu. Suurella aukolla terävyysalue on lyhyt. Molemmilla voidaan vaikuttaa kuvan sisältöön tietyissä rajoissa. Jos halutaan lyhyt terävyysalue, valitaan iso aukko ja päinvastoin. Valitettavasti optiset lainalaisuudet vaikuttavat siihen että kuvaaja ei voi mielensä mukaan valita mikä kohteesta on terävä ja mikä ei, koska terävyysalueeseen vaikuttaa myös objektiivin valinta ja kuvausetäisyys. Näistä haittapuolista huolimatta terävyysalueen hallinta on kuvailmaisun tukijalka. 

KENNON JA FILMIN OMINAISUUDET:   HERKKYYS: esim.   400 o  ISO   Filmin nopeus, sen herkkyys valolle, ratkaisee sen, mihin tarkoitukseen filmi sopii. Herkkyyden ilmaisee filmipakkauksessa oleva herkkyyslukema,  ISO o. Kameran valotusmittariin asetetaan filmiherkkyys ja sillä on suuri merkitys siihen millä suljinajoilla ja aukoilla saavutetaan oikea valotus. Uudet automaattikamerat osaavat lukea filmiherkkyyden filmikasetin kyljestä. (DX koodi)   Filmin herkkyys vaikuttaa myös filmin muihin ominaisuuksiin - rakeisuuteen, kontrastiin, ja erotuskykyyn. Muutenhan olisi viisasta käyttää aina mahdollisimman herkkää filmiä. 

Digikameran kenno toimii hyvin samatta tavalla. Mitä suurempi herkkyys sen heikompi kuvan laatu. Kuva vain ei ole rakeinen siinä on ns. kohinaa.   

Herkkyyden perusteella filmit jaetaan seuraavasti:   

HITAAT FILMIT                   25 - 80 o    ISO                     KESKIHERKÄT FILMIT        80 - 200 o  ISO HERKÄT FILMIT                  200 - 400 o ISO                     ERIKOISHERKÄT FILMIT    800 - 3200 o ISO  

Digikamerassa herkkyys valitaan samalla periaatteella, sen ehdoton etu on että jokainen ruutu voidaan valottaa eri herkkyydellä.   Digikameran kennon valotusvara vastaa diafilmiä. Se ei kestä ylivalotusta.  

DIGIKAMERAN KENNO   Digitaalikameran sydän kätkeytyy himmenninaukon taakse. CCD-kenno (Charge-Coupled-Device) on valoherkkä puolijohde-elementti, joka muodostuu useista piidiodeista. Kun valo saavuttaa tämän CCD-kennon, se lataa jokaisen pikselin erikseen. Nämä lataukset luetaan sähköisinä impulsseina. Analogis-digitaalinen muuntoprosessi muuntaa jokaisen kuvapisteen analogiset impulssit digitaalisiksi valoarvoiksi.   Kennon herkkyyttä voidaan muuttaa kuten filmiherkkyyttä. Ero on siinä, että jokainen kuva voidaan kuvata eri herkkyydellä. Kennon herkkyyden muutos vaikuttaa lopputulokseen hyvin samalla tavalla kuin filmiherkkyyden muutos.   Kennolle voidaan kuvata joko väri tai mv kuvia tai valinta voidaan tehdä kuvankäsittelyohjelmassa.   Digikuvan laatuun vaikuttaa kennon koko (pikselimäärä) Lisäksi kuvan tiedostokoon pakkausmenetelmät vaikuttavat lopullisen kuvan laatuun. 

Muistettavaa tässä on: suurta kuvatiedosta voi jälkeen päin pienentää, mutta pientä ei voi suurentaa.   

Digikuvat voidaan tulostaa joko printtereillä tai perinteiselle valokuvauspaperille.                                        

  Digikuvaajan muistilista   

 Tarkista aina ennen kuvaamista ainakin seuraavat seikat:     

 Onko akussa virtaa? 

 Onko muistikortilla tilaa? 

 Onko kuvakoko oikea? 

 Onko ISO -luku oikea? 

 Onko valotus oikea? 

 Onko valkotasapaino oikea? 

 Onko kuvausohjelma oikea? 

 Onko tarkennusmuoto oikea? 

 Onko objektiivi tarkoitukseen sopiva?     

Tämä voi kuulostaa hankalalta ja monimutkaiselta, mutta muodostuttuaan rutiiniksi on helppoa ja säästää monilta murheilta jälkeen päin.       

  Kuvausharjoituksia  

•      Ensinnä tutustu omaan kameraasi ja siitä löytyviin ominaisuuksiin. Käytä apuna ohjekirjaa ja nettiä. 

•      Kuvaa kohde niin, että käytät mahdollisimman pientä syvyysterävyyttä. Käytä isoa aukkoa esim. 4 tai 5,6 ja tarkkaile taustan epäterävyyttä. Helpoiten saat sen toteutettua, kun kohteen ja taustan välillä on jonkin veran matkaa ja kohde on lähellä kameraa. 

•      Kuvaa kohde niin, että käytät mahdollisimman suurta syvyysterävyyttä. Muuten kuten edellisessä, mutta käytä pientä aukkoa esim. 16 tai 22. 

•      Kuvaa kuva, jossa on liikkeen tuntu mukana. Käytä pitkää valotusaikaa esim. 1/8s ja tue kamera tarvittaessa esim. jalustalle tai penkille tms. 

•      Kuvaa kuva, jossa liike on selvästi pysähtynyt. Käytä lyhyttä valotusaikaa esim. 1/125s.